Olen hyvin läheisissä ja hyvissä väleissä anoppini kanssa. Hän on miltei paras kaverini, sen verran usein näemme ja kuulumisia vaihdamme hyvinkin henkilökohtaisista asioista.
"Ystävyyteemme" liittyy kuitenkin muutama ns. epäluulo vai millä sanalla voisin tätä kuvailla.
Esimerkiksi minun ja avopuolisoni intiimielämästä, joistain riidoista tai muista tämänkaltaisista asioista en voi hänelle puhua. Joten herää kysymyksiä ja ristiriitaisia herättävä kysymys: Voiko anoppi olla paras kaveri?
Jotkuthan pitävät anoppiaan hirveimpänä ihmisenä maailmassa, toisin kuin esimerkiksi minä.
Esimerkiksi miten kävisi tilanteessa, jossa minä ja avokkini eroaisimme? Jatkaisimmeko ystävyyttämme vai katkeaisiko välimme siihen? En minä ainakaan enää osaisi käydä teellä hänen luonaan, vituttaisi aivan varmasti jos exä putkahtaisi ovesta sisään. Itseäni myöskin ottaisi kuuppaan huolella mikäli menisin vanhempieni luokse ja siellä ex-poikaystäväni lipittäisi teetä ja maistelisi vähän kakkoa. Kiitos ei kiitos.
Lopputulos:
Toivottavasti emme eroa, jotta välit anoppiin säilyisi. Ja muutenkin, tietysti.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
tiistai 5. tammikuuta 2010
Duudsonit
En ymmärrä, miksi ihmiset pitävät näistä itsetuhoisista kaveruksista, jotka kuvauttavat itseään tekemässä toisilleen fyysistä vahinkoa. En puhu vain pienestä jekkuilusta, vaan toiselle tuotetaan pysyvää vahinkoa, mm. yhdellä heistä ei ole peukaloa? Muistan muutama vuosi sitten kun duudsonit olivat vielä mukavaa pientä kinaa kaveria kohtaan, minä jopa nauroin sille pelleilylle. Nykypäivänä en todellakaan pysty katsomaan tätä väkivaltaa.
Sitten tulee teinitytöt.
Voi jeesus sentään. "IIIIIIIIIHHH JARPPII JARNOOO OOOOOMMMGGG OOTTE MUN JUMALII RAKASTAN TEIT VIILSIN TEIDÄN NIMET MUN KÄSIIN". Voiko olla rasittavampaa? Mikä ihme vetoaa ihan perus suomalaisessa nuoressa miehessä, joka muuten sattuu vaarantamaan itsensä ja kaverinsa hengen päivittäin, vetoaa niin paljon, että siitä pitää irc-galleriassa lisätä 100 samanlaista kuvaa ja ihquttaa sitä niin paljon että tekisi vain mieli....... Noh, ehkä hillitsen itseni tässä vaiheessa ja alan kutomaan.
Amen.
Sitten tulee teinitytöt.
Voi jeesus sentään. "IIIIIIIIIHHH JARPPII JARNOOO OOOOOMMMGGG OOTTE MUN JUMALII RAKASTAN TEIT VIILSIN TEIDÄN NIMET MUN KÄSIIN". Voiko olla rasittavampaa? Mikä ihme vetoaa ihan perus suomalaisessa nuoressa miehessä, joka muuten sattuu vaarantamaan itsensä ja kaverinsa hengen päivittäin, vetoaa niin paljon, että siitä pitää irc-galleriassa lisätä 100 samanlaista kuvaa ja ihquttaa sitä niin paljon että tekisi vain mieli....... Noh, ehkä hillitsen itseni tässä vaiheessa ja alan kutomaan.
Amen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)