Olen hyvin läheisissä ja hyvissä väleissä anoppini kanssa. Hän on miltei paras kaverini, sen verran usein näemme ja kuulumisia vaihdamme hyvinkin henkilökohtaisista asioista.
"Ystävyyteemme" liittyy kuitenkin muutama ns. epäluulo vai millä sanalla voisin tätä kuvailla.
Esimerkiksi minun ja avopuolisoni intiimielämästä, joistain riidoista tai muista tämänkaltaisista asioista en voi hänelle puhua. Joten herää kysymyksiä ja ristiriitaisia herättävä kysymys: Voiko anoppi olla paras kaveri?
Jotkuthan pitävät anoppiaan hirveimpänä ihmisenä maailmassa, toisin kuin esimerkiksi minä.
Esimerkiksi miten kävisi tilanteessa, jossa minä ja avokkini eroaisimme? Jatkaisimmeko ystävyyttämme vai katkeaisiko välimme siihen? En minä ainakaan enää osaisi käydä teellä hänen luonaan, vituttaisi aivan varmasti jos exä putkahtaisi ovesta sisään. Itseäni myöskin ottaisi kuuppaan huolella mikäli menisin vanhempieni luokse ja siellä ex-poikaystäväni lipittäisi teetä ja maistelisi vähän kakkoa. Kiitos ei kiitos.
Lopputulos:
Toivottavasti emme eroa, jotta välit anoppiin säilyisi. Ja muutenkin, tietysti.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)